keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Travel is the only thing you buy that makes you richer

Otsikko on niin överiklischée, että oksettaa. Tässä lomakuumotteluissani rupesin hiffailemaan, että no miksikäs ne ihmiset oikeasti syytää mammonaa siihen, että joutuu istumaan kylmässä lentokoneessa palellen, jotta pääsee seuraavaan maahan läkähtymään niissä suomivaatteissa (been there, done that. ei enää ikinä farkkuja ja hupparia lentokoneeseen)
 Meikkismuide pääsi ensi kertaa rapakon taakse 6 vuotiaana. Rapakolla meinaan tässä tilanteessa tuota ihanaa Suomenlahtea ja Itämerta.  Kävin siis laivalla Ruotissa. Asiasta en muista mitään, mutta kuvatallenteita löytyy, joten pakko se on vanhempia uskoa. Tallinnassa tuli pyörähdeltyä lähes joka vuosi siitä 13 - vuotiaasta ylöspäin. Mutta siis ihan aikuisten oikeasti pääsin ulkomaille kahdeksannella luokalla eli öö 14- vuotiaana(?). Matka lentoasemalle oli hirveä kun oli koko yön ollut ihan jännäpissat housuissa ja herätys oli 2.30. Väsytti ja oli nälkä. Lentokoneessa ei maistunu safka ja tuli huono olo, koska oli väsy ja nälkä. 
4 tuntia hurahti kirjaimellisesti siivillä loppujenlopuksi. Ja se shokki kun astui lentokoneesta ulos. Se ensimmäinen kuuma tuulenpuuska. Sillon ne farkut oli aika huono idea. Hotellille päästyämme äkkiä ruokaa ja uimaan. Kuinka koolia, että nykyään 12- vuotias rakas veljeni oppi tuolla reissulla uimaan. No joo all in all, tästä päivästä lähtien se alkoi. Krooninen matkakuume, jonka matkakärpänen puraisi. Tällä reissulla lilluttiin niin hemmetin paljon vedessä, meressä ja altailla. Syötiin kreikkalaista ruokaa, joka on edelleen lempiruokaani. Ajeltiin viikko ympäri  Kreetan saarta ja käytiin Elafonississa, Knossoksen luona, luostareilla ja kalastajakaupungeissa. Siis ei wau mikä 2 viikkoa rykästiin meikäläisen ensimmäiseksi etelänlomaksi. 

Tää tapahtui vuonna 2008. Nyt 7 vuotta myöhemmin voin sanoa, että kyllä jos jokin tekee ihmisen onnelliseksi on se meri, paahtava aurinko, hiekka uikkareissa ja suussa ja aurinkorasvaiset aurinkolasit. Jokaikinen suomen luminen kevät/kesä/syksy/talvi alkaa tekemään mieli hautautua hiekkaan ja juoda kylmää mojitoa. 

On ihmisiä, jotka laittavat rahansa kalliisiin laukkuihin, vaatteisiin ja muutenkin aineellisiin asioihin. Joillekin tuo onnea se, että on kauniit vaatteet ja kalliita meikkejä. Jotkut taas huithapelisti ostavat kerran vuodessa vaatteita ja reissaavat sen koko rahan mitä on. Itse koen kuuluvani välikastiin. Kauniit jutut on kivoja joo, mutta kyllä se maailman näkeminen antaa paljon enemmän kuin joku vaasi hyllyssä. 

Jos voisin, matkustaisin ainakin kahdesti vuodessa. Joo - ei ehkä mitenkään ekologisinta, mutta syön mahdollisimman ekologisesti ja (yritän kierrättää) kierrätän ja muuta. Keväällä tai kesällä yksi matka johonkin Välimeren alueelle. Syksyn lopulla taas kaukomatkat olisivat kivoja.
 Ja joo, vaikka on joka vuosi nyt tullut painettua se perse sinne lentokoneen penkkiin, niin ei niitä maita hirveän monia ole tullut koettua. Yksi on ollut niin mahtava, että miksi sitä muuttaa eli Kreikan Kreetan saari. Se vei sydämeni heti. Ja mikä parasta. Kun yleensä ollaan lähdetty porukoiden loman alkaessa tai oman loman alkaessa Kreetalle, voi heti pistää lomamoodin päälle kun tietää missä on mitäkin eikä tarvitse käyttää aivoja etsiessä lenkkireittejä ja parhaita rafloja. 

Näihin kuviin ja sateisiin Suomen tunnelmiin. Yhyy

xx Laura

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Miksi, oi miksi

Saran tekstistä inspiroituneena...

Miksi pyykkiä pestessä sukista hukkuu AINA edes yhdestä parista toinen osa ja se löytyy kuukauden päästä jostain kummasta paikasta?

Miksi motivaatio katoaa aina kun sitä juuri eniten tarvitsisi? 

Miksi ihmisten pitää kävellä / pyöräillä vieden koko kävelytie?

Miksi shamppoopulloja ei voi kierrättää?

Miksi soijajäätelö on niin pirun kallista?


Miksi opiskelijan olisi pakko olla 'alkoholisti'?



Miksi vaalit menivät miten menivät?



Miksi roskien vieminen on niin ärsyttävää?



Miksi osa ihmisistä on aamuvirkkuja ja osa iltakukkujia? Ja MITEN??



Miksi muuttaminen on jo ajatuksen tasolla vastenmielistä?



Miksi uusien ruokareseptien opettelu on niin vaivalloista?



Miksi bussikortti ei voisi olla sekä bussikortti että kirjastokortti?



Miksi KAIKKI kanta-asiakaskortit eivät voisi olla ajokortissa?




Miksi pitää aina haalia liikaa asioita ja sitten stressata niistä, vaikka pääsisi helpommalla?


Miksi aloittaminen on aina niin vaikeaa?



Miksi Suomessa on niin kylmä huhtikuussa??



Miksi korkeakouluihin hakemisesta on tehty yhtä helvettiä?



Miksi aikavyöhykkeet ovat juuri siten miten ne ovat?



Miksi jotkut sanovat lätyt ja jotkut letut ja jotkut räiskäleet (ööö kukaan ei varmaa sano noin nykyään)?



Miksi elämä tuntuu niin perseeltä välillä, vaikka kaikki on hyvin?



Miksi yleensä tummahiuksisena haluaa vaaleat hiukset ja toisinpäin? 



Miksi sokeri on niin koukuttavaa?



Miksi Alko menee niin hulluihin aikoihin kiinni?


Miksi yläasteella ei arvostanut ruokaa tarpeeksi?


Miksi työnantajat odottavat työkokemusta, jota ei voi olla, jos työnanataja odottaa työkokemusta? This doesn't make sense...



Miksi on niin vaikeaa päättää mitä tekee vappuna? 



Miksi ostelee vaatteita (ei enää), vaikka käyttää vain 1/4:aa niistä vanhoista?



Miksi ihmiset eivät osaa liikennesääntöjä.....?



MIKSI tän postaukset rivivälit ei mene niinku pitäis???


Mitä muuta tulee mieleen? :D 





xx laura

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Opintotuki. Onko se syötävää? Jos sen syö puoliksi, niin saako jatkaa?

Heipparallaa! Muutama hetki on vierähtänyt viime kerrasta syystä, että kesätyöhaut, muutamat tentit ja liikunta ovat vieneet niin paljon aikaa. Nyt päätin taas avata sanaisen arkkuni, koska muutamana päivänä on kohistu varsinkin Facebookin Feedillä sekä Twitterissä tästä opintotuen muuttamisesta, jonka eduskunta on ensimmäisessä äänestyksessä puoltanut. 

No mikäs hemmetti se opintotuki on ja miksi se on saanut Sosiaalisen median raivon valtaan?

Opintotukea saa peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Siihen kuuluu asumislisä, opintoraha sekä mahdollisesti opintolaina. Opintotuki on nykyään monelle opiskelijalle hyvin usein ainoa tulonlähde, jolla on maksettava vuokrat, ruoka ja muu eläminen. Nykyinen tuki asumislisineen heiluu siinä 500 euron tienoilla, riippuen tietysti asutko omillasi vai vanhempien luona, jolloin asumislisää ei tietenkään ole ja itse opintoraha on pienempi. Lainaa saa sitten(omalla vastuulla) valtion takaamana 400 euroa kuussa. Opintotukea saa eriasteisiin koulutuksiin tietyt määrät. Toisen asteen tutkinnosta en ole varma, mutta korkeakouluopintoihin saa 70 tukikuukautta, jos on aloittanut opintonsa ennen 1.8.2014. Sen jälkeen aloittaneilla kuukausia on 64. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka on tietysti vähän häiritsevää, mutta tukikuukausia on kyllä ihan riittävästi yhteen tutkintoon. Tähän asti asia on oikein selvää. 




Jokin aika sitten säädettiin laki, että jos haluat uuden samantasoisen (tärkeää!!) korkeakoulututkinnon, et saa uutta pottia tukikuukausia, vaan saan käyttää jäljelle jääneet kuukaudet. Tämä aiheutti tietenkin närää opiskelijoiden keskuudessa, sillä hei c'mon. Ei kukaan 18-vuotiaana tai varsinkaan 16- vuotiaana tiedä mitä haluaa oikeasti elämällään tehdä. Jotkut eivät tiedä yli 50- vuotiainakaan (he he iskä).  Itse  itkin vuolaasti abivuonna, koska en tiennyt mitä haluan tehdä. Vanhemmat kuitenkin kannustivat edes johonkin kouluun, koska aina voi vaihtaa. No niin just..On myös tutkittua, että ihmisen aivot kehittyvät 25- vuotiaaksi asti ja tällöin vatsa on ymmärrystä sen verran, että voi valita elämälleen suunnan edes hetkeksi aikaa. Alan vaihtajia on nykyäänkin yllättävän paljon ja ikäskaala tässä ryhmässä on hurjan laaja. 

Oli kuitenkin taloudellisesti vähän mahdollisempaa vaihtaa alaa vielä tuon uudistuksen jälkeen, joten mielestäni se oli ihan tasa-arvoista. On ymmärrettävää, että leikkauksia joudutaan tekemään tällaisessa taloustilanteessa, mutta järki pitää olla kädessä. Muutama päivä sitten roihahti tämä nykyinen keskustelu. Lainattua Yle Uutisista: 


''Eduskunta äänesti tänään äänin 95–91, että opintotukea ei jatkossa myönnetä toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon. Kakkostutkintoon ei myönnetä tukea, vaikka tukea ei olisi nostettu ensimmäiseenkään tutkintoon.
Hallitus kaavailee, että opintotuen rajaamisella vain yhteen tutkintoon saadaan 10,5 miljoonan euron säästöt. Opiskelijajärjestöjen mukaan opintotukioikeuden rajaaminen ei tuo toivottuja säästöjä.''
Hei hetkinen. Siis vaikka ei olisi nostanut tukea edellisessä opiskelussa, ei saisi sitä nostaa siltikään kakkostutkinnossa. Samalla tämä siirtymäaika, eli jos edellisessä tutkinnossa on jätetty käyttämättä tukikuukausia, ei niitä saisi käyttää. 
Itse kun luin tämän uutisen menin ihan sanattomaksi. En voi käsittää tätä Suomen hyvinvointivaltiota, jossa lyödään lyötyä. Oikeasti, kuka yleensä vaihtaa alaa. A) Se, joka ei koe alaa omakseen ja haluaa sellaiselle alalle, jossa voisi työskennellä lopun elämäänsä ja B) se, joka ei yksinkertaisesti saa töitä omalta alaltaan. Säästöt ovat hyvin lyhytnäköisiä ja kuten Ollikin sanoi, lainataan tulevaisuudesta rahaa, joka lopulta kostautuu. Mitä tämä uudistus saisi aikaan. Välivuodet lisääntyisivät  runsaasti, koska esimerkiksi lääketieteelliseen pääseminen vaatii yleensä kaksi tai neljä pyrkimiskertaa. Ennen tässä välissä ihmiset kävivät opiskelemassa vähän sitä ja tuota ja sitten hakivat uudelleen sinne minne halusivat. Koska oli mahdollisuus ja nyt se mahdollisuus evätään. Työttömyyskorvauksien maksamisen määrä lisääntyy, koska ei kaikille halukkaille ole töitä, ketkä eivät uskalla opiskella ja työttömyyskorvauksia joudutaan maksamaan myös heille, jotka eivät pysty edellisellä alalla tekemään töitä tai töitä ei vain ole. Ne työssä olevat, jotka haluaisivat vaihtaa alaa, evät välttämättä pysty tekemään tätä  kun tulot tipahtavat nollaan. Tästä seuraa se, ettei vaihdeta sitä alaa ja tästä johtuen henkiset kulut ovat kovia. Ei jaksa tehdä sitä työtä, ei huvita ja henkisiä ongelmia tulee. 
Itselle tämä oli pikkuinen shokki, sillä olen vähän pedannut itselleni mahdollisuutta toiseen korkeakoulututkintoon taputtelemalla opintopisteitä tavoitteita nopeammin, koska KTM ei välttämättä olekaan se, mikä haluan loppupeleissä olla. Joo terve, ei tässä mitään vaihtoja aleta vääntämään, jos homma menee näin rumaksi. 
Toivon hartaasti kaikkien nykyisten ja tulevien opiskelijoiden vuoksi, että äänestys ei puolla tulevaa uudistusta. Jos käy, että puoltaa, alkavat ihmiset valua ulkomaille opiskelemaan, sinne missä opiskelu ei maksa, kuten Skotlantiin ja Suomi menettää veronmaksajia. 
En ymmärrä
Terkuin, tuohtunut Laura.

Lähteet: Yle http://yle.fi/uutiset/eduskunta_opintotukea_vain_yhteen_tutkintoon/7857949 [siteerattu 11.3.15]
Kuva: keep-calm-and-fuck-off-keep-calm-19284859-400-500.jpg


Muokattu 14.3.15:
Loistavaa homma ei mennyt läpi! Vierähti iso kivi sydämeltä itsellä ja niin varmasti monella muullakin! 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Do you ever just lay in bed and think of perfect scenarios, that you know, will never happen?

(weheartit)

Elämä ei aina mene niin kuin ajattelisi. 

On helppoa jossitella. Jos olisin tehnyt sitä tai tätä - olisi elämä helpompaa, parempaa ja kauniimpaa. Kuitenkaan se ei mene niin - ei tietenkään. Pienet erheet ja virheet, väärät valinnat, väärät sanat ja väärässä paikassa väärään aikaan ovat niitä, jotka vaikuttavat kuitenkin myönteisesti kaikkeen, vaikka jossain vaiheessa saattaa tuntua kuin polkisi pyörällä niin kovassa vastatuulessa, ettei pääse eteenpäin. 

(weheartit)

Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen tähän hetkeen ja tilanteeseen. Joku muu saattaisi antaa kaikkensa, koko maailmansa, jotta pääsisi tilanteeseesi. 

Elämä on täynnä valintoja ja joskus on valittava myös väärin. Silloin ei saa jäädä tuleen makaamaan, vaan jatkaa yrittämistä. 
(weheartit)

Kukaan muu kuin sinä itse, ei voi muuttaa mitään elämässäsi. Ole tyytyväinen, onnellinen ja valmiina tekemään kaikkesi muutoksien eteen.  

Sometimes the wrong choices bring us to the right places. :-)


Melankolisin terveisin Laura 

ps. Syön nykyään 4v lihattomuuden jälkeen lihaa ja yli vuoden kanattomuuden jälkeen kanaa. Because bodari tarvii proteiiniä ja oon kalaa oon syönyt siis kilokaupalla. Plus ei oo rahaa vegesafkaan koska opiskelija. 

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Terveellinen ja normaali elämä

Heippa! Tänään aattelin jubailla liikunnasta, ruuasta ja terveellisestä elämäntavasta.

Liikunta

Olen aina ollut meno päällä sieltä vuoden ikäisestä taaperosta asti, jolloin opin kävelemään. Liikuntaan on meidän perheessä aina kannustettu ja sanottu, että saa valita minkä lajin haluaa. Ala-asteella ja pienempänäkin kävimme aina isän kanssa uimassa Valkeakosken uimahallissa ja kesäisin paikallisella uimarannalla oli parasta viettää kesäpäivä. Pohjoisesta kotoisin olevat vanhempani ovat rohkaisseet laittamaan ne monien inhoamat monot ja sukset jalkaan ja yllättäen hämäläinen tyttö tykästyi hiihtämiseen ja kyllä - pidin siitä kaikkien inhoamasta kouluhiihdosta. No kaikenlaisia lajeja on tullut kokeiltua aerobicistä sulkapalloon ja lasketteluun, mutta mitään ei 2 vuotta enempää tullut harrastettua, paitsi laskettelu on jäänyt menoon mukaan. Yläasteella liikunta oli vähän niin ja näin ja en tykännyt koululiikunnasta, koska en ollut paras ja kaikki- siis ihan KAIKKI piti mitata. Juuri murrosiän läpikäynyt kroppa ei oikein toimi samalla tavalla kuin se 10 vuotias vikkelä ala-asteelainen - ja kyllä ihan suoraan sanottuna vitutti eikä ollut liikunnasta iloa. Yläasteen lopussa aloitin juoksun epäsäännöllisen säännöllisesti.
(Kuva weheartit.com)
Lukiossa ensimmäinen luokka meni liikunnan kanssa mukavasti, mutta kipinää mihinkään ei ollut syttynyt, paitsi se hiihto oli mukavaa sekä laskettelu ja juokseminen välillä. Lukion toisella tapahtui jotain.. BOOM ja sali tuli elämääni ja aika rytinällä tulikin ja siellä käytiin 4 kertaa vähintään viikossa. Eihän sitä osannut salitreenata sillä tavalla kuin pitäisi ja olihan se välillä vähän heiluttelua. Ruokavalio oli myös ihan pyllyllään, joten ei ihme, ettei suuria muutoksia tullut. Abivuosi meni samaa rataa kuin edellinen vuosi, mutta välivuosi meni ihan läskiksi - ei kirjaimellisesti onneksi (ainakaan paljoa). Elämä ei oikein mennyt sulavasti ja Helsingistä oli vaikea löytää kohtuuhintaista salia eikä ollut YHTÄÄN kiinnostusta, paitsi juoksemiseen ja kävelyyn. No ylläripylläri sitten juostiin polvi rikki. Välivuonna kävin ehkä hmm.. 30 kertaa salilla, huhhuh. :-D Toisaalta tein myös kotitreenejä, mutta lähinnä ei tullut lenkkejä lukuunottamatta muuta tehtyä. 
(Kuva weheartit.com)
Nyt päästään siihen parhaaseen kohtaan eli tähän vuoteen kun aloitin yliopiston ja elämästä tuli säännöllistä. Alkuun etsin salia Vaasasta kissojen ja koirien kanssa, koska yliopistolla ei ole omaa salia, joka on mielestäny kummallista, kun kuitenkin suhteellisen iso yliopisto täällä on. Ensimmäinen sali ei ollut hyvä - kävin pari kuukautta ja alkoi sairastelut. Sitten löysin nykyisen salini eli Wasamoven ja oikeastaan syy, miksi sinne menin oli Crossfit. Tässä kuukauden aikana olen käynyt On ramp- kurssin ja olen ihan koukussa ja aijon jatkaa todellakin crossfittiä. Samalla käyn hyvin säännöllisesti salilla, yleensä crossfit mukaan lukien 5-6, joskus joka päivä, jolloin yhtenä teen vain ihan kevyen palauttelutreenin. Olen hyvin iloinen tästä liikunnasta elämässäni ja en voisi kuvitellakaan enää luopuvani siitä. Mieli ja kroppa pysyy virkeänä, on hyvä olo ja totta kai ne ulkonäölliset muutokset ovat mukavia. Silti parasta on se fiilis. Liikunta on nykyään yksi tärkeimmistä ja rytmitän elämääni sen mukaan. Ei siis tuijoteta peiliä tai vaakaa, vaan kuunnellaan sitä omaa kroppaa. Itsellä meni tähän monta monta vuotta, mutta nyt aletaan olla sillä kultaisella keskitiellä. 

Ruoka

Se on valitettava tosiasia, että olet mitä syöt. Jos syö pelkkää einestä ja sokerihöttöä niin ei ihme, että paino saattaa nousta ja olo on tukkoinen ja kipeä. Kaikki sanovat, että kropa ulkonäkö lähtee keittiöstä niin onhan se totta. Mielestäni melkein kaikkiin ulkoisiin asioihin kuten hiukset, kynnet, iho jne. vaikuttaa ruokavalio ja tiestysti siihen mielialaan. 

(Kuva weheartit.com)
Itse en ole niitä ihmisiä, jotka käyttävät lisäravinteita tai boostereita. En ole tähänkään mennessä tarvinnut ja uskon, että herkkä vatsani ei niistä pidä kuten ei pidä rahkastakaan. Ruokavalioni on ollut ennen jotain ihan kauheaa hyi, siis hesen hamppari jopa kerran viikkoon ja sitten ei muuta ruokaa, paitsi karkkia. Todella terveellistä ja en ihmettele miten olinkin niin kipeä usein. Nykyään mennään ihan perus terveellisellä kauralla, mutta en syö maitotuotteita tai koitan vältellä niitä, koska vatsa ei tykkää. En syö kauheasti kananmunaa enkä myöskään paljoa viljoja, paitsi kaurapuuroa ja jotain siemennäkkäriä sekä jos koulussa on riisiäpastaaperunaa niin otan, mutta vähän. Ja voi ei - meidän yliopistolle on nyt tullut parempaa leipää ja Oivariinia(!!!), joten leipää on kyllä mennyt ehkä pala päivässä hmm 3 kertaa viikossa. Enkä syö kanaa enkä perus punaista lihaa - eettiset ja terveydelliset syyt, mutta olen alkanut syömään Luomu jauhelihaa. Tällä liikuntamäärällä proteiinia on pakko saada paljon ja se on ollut vähän hintsua jos syö vain kalaa ja kasviksia ja asuu kaukana Stockmannista ja on opiskelija. 
(Kuva weheartit.com)
Melkein kaikissa blogeissa on ollut joku sokeriton tai vastaava tammikuu ja itsekin pidin sellaisen yhtä kakkupalaa lukuunottamatta. Tuloksia? Entinen karkkihirmu ei enää kaipaa karkkeja tai suklaata. Raakasuklaata olen syönyt vähän, mutta en normaalia. Viikonloppunakin menin karkkihyllylle, että nyt saa ostaa mitä haluaa -> en ostanut mitään ja olin ihan luukku auki. Mutta myönnetään - kuivattu kookos on herkkua, jota sallin itselleni viikoillakin! 
(Kuva weheartit.com)
Elikkä meikkiksen peruspäivä menee niin, että:
Aamupala: Toivottavasti jotain.. puuroa/näkkäri/hedelmä + iso lasi vettä
Välipala: Jos alkaa klo 8 niin saatan 10 aikaan syödä banaanin. Harvoin tämä.
Lounas: Koulussa-  oikeastaan poikkeuksetta kasvisruoka/ välillä salaatti/ hyvä kalaruoka
Välipala: Yleensä alpron soijajugurttia ja banaania ja mysliä
Päivällinen/illallinen: No mitä sattuu, jotain proteiinia eli luomu jauhelihaa/kalaa ja salaattia sekä jotain hiilaria kuten couscous/ täysjyvä pasta - koska yleensä treenin jälkeen.

Joo myönnetään, että noita viljoja tulee enemmän ku ajattelinkaan, mutta ei ihan hirveästi silti! Perusruokavalio ihan siis - opiskelijaystävällinenkin. :-)

Terveellinen elämä aka Healthy lifestyle

Olen onnellinen, että omistan jalat joilla juosta ja kädet joilla vetää leukoja tai punnertaa. Terveellinen elämä sisältää mielestäni terveellisen suhtautumisen liikuntaan ja tarpeeksi ruokaa. On myös muuístettava olla itselleen armollinen. Aina ei vaan jaksa mennä sinne salille tai lenkille. Terveelliseen elämään kuuluu mielestäni terve suhtautuminen elämään yleensäkin. Pään on oltava hommassa mukana, tai tulee ongelmia esimerkiksi väsähtäminen tai burn out. On tehtävä sitä mistä tykkää ja jos sellaista liikuntaa ei ole vielä tullut  - ei hätää. Se voi olla iha  nurkan takana. Kannattaa rohkeasti vain kokeilla uudenlaisia lajeja ja haastaa kehoaan. Kannattaa myös pohtia näitä perusasioita: menenkö mielummin jalan vai valitsenko bussin. Kävelenkö portaat vai menenkö hissillä. Ihan pienet asiatkin vaikuttavat todella paljon! Ja on ihan ok mennä sillä hissilläkin välillä tai jalkatreenin jälkeen. ;-D 
(Kuva weheartit.com)

Vielä mainitakseni tästä vellovasta fitness-buumista. En pidä, sillä se saattaa johtaa joillakin ihmisillä esimerkiksi ortoreksiaan ja mielestäni on vaikea erottaa sellaiset perus terveelliset asiat niistä övereimmiksi vedetyistä. Kukin tavallaan tietysti.

Pitää myös muistaa, että nämä ovat vain minun mielipiteitäni asiaan enkä tuomitse ihmisä, jotka eivät liiku ja syövät mitä sattuu. Ei se ole minulta pois eikä vaikuta minuun. Kaikki saavat tehdä miten haluavat ja ajatella miten haluavat. :-)

Ja ps. Hyvä artikkeli aiheeseen liittyen täältä.

Ensi kertaan!
Terkuin Laura

perjantai 23. tammikuuta 2015

What is happiness? You know when you feel it

Heippa! Tiedättekö, kun sanotaan, että jos et saa öisin unta, olet toisen unissa. Voin kertoa, että en ole kyllä kenenkään unissa ravaillut sitten Vaasaan paluun jälkeen. Kun koulu alkaa 8.15 ja loppuu joko 14 tai 16 ja tämän jälkeen sali ja/tai crossfit- kurssi niin tää tyttö on kyllä sänkyyn mennessä niin lopussa, että heti valojen sammuttua painutaan höyhensaarille. 

Kuitenkin nyt asiaan. Olen tässä muutaman vuoden aikana pohtinut paljon asioita ja suurimpana niistä on onnellisuus. Mielestäni ihminen, jolla on perhe, ehkä seurustelukumppani, koti, opiskelupaikka tai työ ja rahaa elää, voi olla hyvin onnellinen. Ei tarvitse pelätä miten elämä kuljettaa kun on ne tärkeät peruspilarit koossa. Kuitenkaan kaikkia näitä ei tarvitse, että voi olla onnellinen, eit tietenkään. Kuitenkin olen sitä mieltä, että onnellinen voi olla vain silloin kun tekee parhaansa ja ihan oikeasti pyrkii niitä unelmiaan kohti. Jos työpaikka ei tunnu mukavalta, yritä miettiä mitä voisit tehdä asialle. Haluaisitko vaihtaa toiseen vai haluaisitko vain erilaisia työtehtäviä. Jos opiskelukaupunki tökkii, voit hakea uuteen, mutta tätäkin kannattaa aina miettiä tarkkaan. Jos seurustelu ei suju oikeasti, tällä meinaan, että on kokoajan ristiriitoja suurissa asioissa ja varmasti muutakin, kannattaa miettiä onko onnellinen  sillä hetkellä vai voisiko olla mahdollista parempaan. On mielestäni tärkeää, ettei jätä unelmien kurkottamista missään vaiheessa elämää. On tietysti mahdollista, etteivät unelmat ole oikeasti saavutettavissa tai ne ovat vain haihatuksia (niinkuin äiti sanoo). Tällöin onkin hyvä miettiä mikä itselle on tärkeää. Jos haluat olla se Hollywoodin tähti niin sen kuin yrität! Kukaan ei rankaise tai sakota siitä, että kokeilee. 

(weheartit.com)

Itselle varsinkin kouluasiat ovat tuottaneet hankaluuksia. Kun olin ihan junnu, niin halusin olla toimittaja ja miete on jatkunut näihinkin päiviin asti. Kuitenkin samalla haluan vakaan työpaikan (jos sellaista voi tulevaisuudessa siis olla...) ja säännölliset kunnolliset tulot. Oikeustieteelliseen olen kerran kokeillut, mutta en tällöin osannut lukea ollenkaan pääsykokeisiin. Liikaa turhaa sähellystä lukemisen kanssa enkä keskittynyt kunnolla. Seuraavana syksynä päätin päästä kouluun ja pääsinkin AMK:iin huippupisteillä. No kappas eihän tämä riittänyt, vaan aloin pohtia yliopistoja. Mitä tehdä kun niin moni asia kiinnostaa: opinto-ohjaus, markkinointi, laki, ihmisten auttaminen, raha, pankki, kirjoittaminen. No helppo vaustaus oli mielestäni: kauppakorkeakoulu ja ekonomiksi valmistuminen-> työllisyys: hyvä, mediaanipalkka: hyvä, työmahdollisuudet: hyvät, ainakin vielä. Noin 3 kuukautta hinkkasin pääsykoekirjoja ihan antaumuksella ja päätin hakea Vaasaan, jotta pääsisin varmasti sisään, vaikka Tampere ja Turkukin houkuttivat. Miksi en hakenut kumpaankaan ensimmäisenä? Pelkäsin, että olen oikeasti tyhmä enkä koskaan pääsisi mihinkään yliopistoon. No mitä hemmettiä tapahtuikaan. Pääsin siis aivan heittämällä Vaasaan (ja joo samalla taas AMK:iin) ja tässä vaiheessa alkoi ottamaan kupoliin, että miksen hakenut Tampereelle tai Turkuun- no siksi että pelotti. Nyt olen koittanut vähän sisäistää tän pollan kiemuroita ja kuten huomaatte, olen tyyppi jolle tuntuu että tavoite tavootteen jälkeen on ylitettävä ja vanhasta tavoitteesta on aina nostettava mielettömästi panoksia. En tiedä mitä sitä seuraavaksi keksii. :-D Koko asian idea on siis, että YRITTÄKÄÄ ja TAVOITELKAA asioita, mistä ette ole varmoja ja varsinkin niitä jotka pelottavat. 

(weheartit.com)

Unelmien tms.  tavoitteluvinkit:

~ Tee plus- ja miinus-listoja asioista. Ne helpottavat asian käsittelyä ja sitä, että onko tämän asian tavoittelu kaiken vaivan arvoista. Yleensä +puolelle tulee enemmän asioita. :-D
~ Unohda muiden mielipiteet ja tee miten sydän sanoo, mutta kuuntele myös järkeä (ja äitiä kannattaa myös välillä). Totta kai läheisten ihmisten mielipiteet vaikuttavat paljon asioihin, mutta sinä olet loppupeleissä se, joka asiat päättää, kukaan muu ei tee sitä puolestasi. 
~ Laadi suunnitelma ja myös suunnitelma B ja C ja varmuuden vuoksi myös D. Kaikki ei aina mene kuten elokuvissa ja mutkia tulee auttamatta matkaan. On oltava varasuunnitelma, jos joku meneekin vikaan.
~ Yritä, yritä, yritä. 
~ Älä lannistu, vaikka epäonnistuisit. Jokainen voittaja on joskus hävinnyt, mutta jaksanut nousta uudestaan pohjalta. 
~ Yritä taas.
~ Jos alkaa näyttää ihan toivottomalta - palaa kohtaan yksi ja pohdi asiaa lisää.
~ Yritä. 
(weheartit.com)


Näihin kuviin ja tunnelmiin ihanaa viikonloppua tai no näköjään jo lauantaita(!) kaikille. 

Terkuin  Laura

perjantai 2. tammikuuta 2015

page 2 of 365

Heipat ja terkut kotikotoa, jossa vielä viettelen joululomaa. Tosin tenttikirja lepää oikean käden vieressä, mutta kirjoittelu tuntui nyt mukavammalta (kuten aina). Nyt kun ollaan jo yli 36h tämän vuoden puolella on hyvä pohtia mitä tuohon edelliseen vuoteen mahtui. (ps. vuoden kuvat sikinsokin ei liity välttämättä kirjoituksiin lainkaan.


♥ Asuin vielä Helsingissä elokuuhun asti.
♥ Inttileskeys loppui maaliskuussa ja saatiin elää poikkiksen kanssa kunnolla yhteistä elämää siihen elokuuhun asti kunnes tiet erkani - ei tosin suhteen tasolla, vaan nyt välimatkaa on 250 kilometriä opiskelujen vuosi - ainakin vielä. Hyvin ollaan tähän asti pärjätty, vaikka ikävä on ikuinen vieras ja heipat on aina joka kerta yhtä itkettävät. 
♥ Tein töitä kahdessa eri firmassa ja olin hyvin onnellinen niistä mahdollisuuksista ja tyypeistä, joita työskennellessäni tapasin.
♥ Löysin ihania uusia ystäviä niin Helsingistä, Vaasasta kuin muualtakin Suomesta ja opin, ettei tarvitse olla hirveää läjää kavereita, vaan sitten vaikka muutama kourallinen niitä oikeita aitoja ystäviä. 
♥ Vietin elämäni hauskimman vapun Tampereella Annin ja muiden kanssa. Pizza ei ole koskaan maistunut niin hyvälle. 
♥ Istuin muutaman tunnin kirjastoissa, kotona, valmennuskurssilla ja junassa lukemassa pääsykokeisiin..
♥ ..ja kyllä se paikka sitten aukesikin heittämällä Vaasasta. 
 Rakastuin yhä enemmän ja syvemmin.
♥ Hemmottelin itseäni kauniilla asioilla kuten laukuilla (ups)
♥ Hiuksien väri ja malli vaihtoi muotoa aika tiuhaan tummasta polkasta puolipitkään kinuskinväriseen tukkaan. 
♥ Opettelin elämään vaikeiden asioiden kanssa ja opin, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Vuosi oli kyllä terveyden ja perhepiirissä tapahtuvien asioiden parissa elämäni rankin. Oli pakko vain uskoa, että joskus asioille ei voi tehdä mitään, koska elämää ei voi ennustaa. On kuitenkin opittava löytämään se pieni hopeareunus suurimmasta ja mustimmasta myrskypilvestä ja vain odotettava, että myrsky menee ohi. 
♥ Edellisiin asioihin viitaten hankin tatuoinnin käsivarren sisäpuolelle muistuttamaan siitä, että on elettävä, vaikka sienät kaatuisivat päälle ja jokaikinen hetki elämässä on lahja. 
♥ Innostuttiin Ollin kanssa lenkkeilystä kesällä ja vaelleltiinkin pitkin Helsinkiä eestaas monia tunteja.
♥ Olin 'koditon' elokuussa muutaman viikon ja asuin silloin Ollin siskolla kun olin vielä töissä Helsingissä.



♥ Söin ihan huikeita ruokia huikeissa ruokapaikoissa kuten nyt uutena vuotena Pastorissa.
♥ Opettelin olemaan armollisempi itselleni ja opettelen sitä edelleen, sillä suorittajalle sellainen on hurjan vaikeaa. 
♥ Muutin toiseen 'omaan' asuntooni Helsingistä Vaasaan. Aikamoinen kulttuurishokki, voin kertoa. Muistan kun lähdin kerran lauantaiaamuna kauppaan kymmeneltä ja missään ei ollut ristin sielua. 

♥ Matkustin mahdottoman paljon junalla ja pikkuisen myös autolla ja hei - jopa lentokoneella ja laivallakin! Tuli käytyä Kreikassa, Tallinnassa ja ajeltua junalla Helsinki-Tampere ja lopulta Tampere- Vaasa väliä aika monta kertaa. 
♥ Opin, että ei kannata juoda kauhean montaa lonkeroa ja siideriä kahteen tuntiin ja vielä muutamaa shottia päälle. 
♥ Join elämäni mielenkiintoisimman shotin synttäreinäni Fontanassa Annin ja Ollin kanssa. Joku kahvishotti se kai oli? 
♥ Ylitin itseni monessa koulujutussa ja panostin ihan liikaa tiettyihin yliopistohommiin. 
♥ Söin varmaan saman verran puuroa kuin taaperona - eli ihan hiton paljon, koska puuro on halpaa ja no hetken aikaa hyvää. 

♥ Lähennyin perheen kanssa entisestään. 
♥ Mietin tulevaisuutta ja olen kyllä yhtä sekaisin kuin silloin abikeväänä.
♥ Opettelin olemaan tekemättä mitään - onnistumattta.
♥ Löysin liikunnan ilon uudelleen ja sali onkin ollut viikoittaisena seuranani taas.
 Löydettiin Ollin kanssa yhteinen harrastus: sulkapallo!
♥  Vietin iihanan perhejoulun kotikotona eikä olis voinu olla parempaa joululahjaa kuin valkoinen jouluaatto!
♥ Vietin uuden vuoden Helsingissä Ollin kanssa, ja oli mahtavaa. 
♥ Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 oli silmiäavaavin, rankin, mutta myös palkitsevin. 

Ihanaa vuoden alkua kaikille! :-)