keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Travel is the only thing you buy that makes you richer

Otsikko on niin överiklischée, että oksettaa. Tässä lomakuumotteluissani rupesin hiffailemaan, että no miksikäs ne ihmiset oikeasti syytää mammonaa siihen, että joutuu istumaan kylmässä lentokoneessa palellen, jotta pääsee seuraavaan maahan läkähtymään niissä suomivaatteissa (been there, done that. ei enää ikinä farkkuja ja hupparia lentokoneeseen)
 Meikkismuide pääsi ensi kertaa rapakon taakse 6 vuotiaana. Rapakolla meinaan tässä tilanteessa tuota ihanaa Suomenlahtea ja Itämerta.  Kävin siis laivalla Ruotissa. Asiasta en muista mitään, mutta kuvatallenteita löytyy, joten pakko se on vanhempia uskoa. Tallinnassa tuli pyörähdeltyä lähes joka vuosi siitä 13 - vuotiaasta ylöspäin. Mutta siis ihan aikuisten oikeasti pääsin ulkomaille kahdeksannella luokalla eli öö 14- vuotiaana(?). Matka lentoasemalle oli hirveä kun oli koko yön ollut ihan jännäpissat housuissa ja herätys oli 2.30. Väsytti ja oli nälkä. Lentokoneessa ei maistunu safka ja tuli huono olo, koska oli väsy ja nälkä. 
4 tuntia hurahti kirjaimellisesti siivillä loppujenlopuksi. Ja se shokki kun astui lentokoneesta ulos. Se ensimmäinen kuuma tuulenpuuska. Sillon ne farkut oli aika huono idea. Hotellille päästyämme äkkiä ruokaa ja uimaan. Kuinka koolia, että nykyään 12- vuotias rakas veljeni oppi tuolla reissulla uimaan. No joo all in all, tästä päivästä lähtien se alkoi. Krooninen matkakuume, jonka matkakärpänen puraisi. Tällä reissulla lilluttiin niin hemmetin paljon vedessä, meressä ja altailla. Syötiin kreikkalaista ruokaa, joka on edelleen lempiruokaani. Ajeltiin viikko ympäri  Kreetan saarta ja käytiin Elafonississa, Knossoksen luona, luostareilla ja kalastajakaupungeissa. Siis ei wau mikä 2 viikkoa rykästiin meikäläisen ensimmäiseksi etelänlomaksi. 

Tää tapahtui vuonna 2008. Nyt 7 vuotta myöhemmin voin sanoa, että kyllä jos jokin tekee ihmisen onnelliseksi on se meri, paahtava aurinko, hiekka uikkareissa ja suussa ja aurinkorasvaiset aurinkolasit. Jokaikinen suomen luminen kevät/kesä/syksy/talvi alkaa tekemään mieli hautautua hiekkaan ja juoda kylmää mojitoa. 

On ihmisiä, jotka laittavat rahansa kalliisiin laukkuihin, vaatteisiin ja muutenkin aineellisiin asioihin. Joillekin tuo onnea se, että on kauniit vaatteet ja kalliita meikkejä. Jotkut taas huithapelisti ostavat kerran vuodessa vaatteita ja reissaavat sen koko rahan mitä on. Itse koen kuuluvani välikastiin. Kauniit jutut on kivoja joo, mutta kyllä se maailman näkeminen antaa paljon enemmän kuin joku vaasi hyllyssä. 

Jos voisin, matkustaisin ainakin kahdesti vuodessa. Joo - ei ehkä mitenkään ekologisinta, mutta syön mahdollisimman ekologisesti ja (yritän kierrättää) kierrätän ja muuta. Keväällä tai kesällä yksi matka johonkin Välimeren alueelle. Syksyn lopulla taas kaukomatkat olisivat kivoja.
 Ja joo, vaikka on joka vuosi nyt tullut painettua se perse sinne lentokoneen penkkiin, niin ei niitä maita hirveän monia ole tullut koettua. Yksi on ollut niin mahtava, että miksi sitä muuttaa eli Kreikan Kreetan saari. Se vei sydämeni heti. Ja mikä parasta. Kun yleensä ollaan lähdetty porukoiden loman alkaessa tai oman loman alkaessa Kreetalle, voi heti pistää lomamoodin päälle kun tietää missä on mitäkin eikä tarvitse käyttää aivoja etsiessä lenkkireittejä ja parhaita rafloja. 

Näihin kuviin ja sateisiin Suomen tunnelmiin. Yhyy

xx Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti